Miten kasvaa ja kehittyy pihamaa viidessä vuodessa? Aika hitaasti. Ruusutkaan eivät kasva yhtäkkiä. Ne voivat jököttää parikin vuotta inahtamatta. Olen oppinut sen kasvattajilta, joilla ruusupensaat ovat jo olleet yli 10 vuotta.
Entä piha? Tiedän, että rahalla ja valmiilla tavaralla saa pihan kuntoon vuodessakin. Riskillä taimilla ja pensailla myös.
On pikkuisen toinen juttu, jos pihaa näpelöi vain luonnon- ja kierrätystavaran kanssa ja omin käsin ilman koneita. Ja siemenistä kasvattaa perennoita ja myöhemmin hajoittaa juurakoita.
Mutta se itse prosessi!! Se on aivan ihanaa! Toki se vaatii sen arvokkaimman, nimittäin AJAN. Ja vähän kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ja ennen kaikkea INTOHIMOA!
Haluan laittaa tähän nyt joitakin kuvia pihastani vuosilta 2009-11 ja vuosilta 2014-2015. Pikkuisen siinä näkyy eroa. Mutta ei paljoa.
Kaikki oikeastaan alkoi jo 2009, kun mieheni ihmetykseksi aloin kaivamaan lampea. Hulluako sinä?!
Mitä hullua minä? Olithan itsekin rakentanut savusaunan tuossa takana, sanoin silloin miehelleni. Ihan vain mukavuudenhalusta. Savusauna rakennettiin jo 1985, joten ihmeesti se on siinä vieläkin, palamatta. Yllä lammen rantaa taloon päin 2015.
Ja pian sen jälkeen mieheni äkkäsi, että tehdäänpä kesäkeittiö, kun jäljelle jäi noita hirsiä. Hyvin yksinkertainen; hella, vesipönttö ja savustusuuni. Pöytä ja penkit. Kerrassaan mainio paikka, jossa vietettiin kaikki kesät. Ihan mukavuuden halusta siis!
Monenlaista aitaa on rakennettu sitten sen jälkeen. Myöhemmin oli pakko poistaa vanha lahonnut kesäkeittiö. Tilalla kasvaa nyt ruusupensas. Ihan mukavuudenhalusta. Toki kehittelen kesäkeittiötä vähän toiseen paikkaan. Alla kuvat vuodelta 2015.
![]()
Verantakin rakennettiin mieheni 80-vuotislahjaksi. Mikä ylellisyys! Hän ehti nauttia siitä 7 vuotta.
Nyt haluan poistaa verannan edestä kaikki perennat. Siirrän ne muualle, pähkinäpensasta ja suklaa-aroniaa myöten. Ne peittävät ruusutarhanäkymää pian aivan kokonaan kuten myös maalaismaisemaa taustalla. Siinä hommaa minulle ensi keväänä. Tämä kuva on otettu 2009.
Kun mieheni vielä eli 2010, rakensin nk. Ruusutarhan Esikartanon, jonne siirsin kaikki ruukkuruusut, joita olin äitienpäiväksi saanut. Siinä oli mukava istua, kun terassilla oli liian lämmin. Sain äitienpäiväksi ruusupenkinkin lahjaksi. Ruusuharrastus oli nipistänyt minua!
Nyt vuonna 2015 ei tässäkään kuki enää äitienpäiväruusut. Siirsin ne ruukkukukiksi. Tämän alueen on valloittanut melkeinpä Valamonruusu ja akilleijat.
Loin ruusutarhalleni "kuningattareksi" metsäkauriin, joka symboloi itse Äiti luontoa. Tässä jo vuosi 2010, jolloin olin rakentanut kivipolkuja ja suunnitelmia pyöri jo päässäni kovasti. Aitta häämöttää tuolla kutsuvasti. Jos laittaisi siihen pienen kahvilan?
Ja tässä vuosi 2015. Kuvassa näkyy myös valmis pajuaita.
Näkymä terassilta. Heinäseipäät ovat pystyssä. Porttia ja aitaa siihen mietiskelen vuonna 2010.
Ystävät tulivat auttamaan aidan suunnittelussa. Minulla oli paljon moskaa vasta kaadetusta pajukosta ja lepikosta. Halusin käyttää ne kaikki puutarhaani ja muutakin mitä nyt ulkohuoneiden varastosta löytyi. Tuosta aloitin. Oinaan sarvesta. Kiitos!Samainen aita-apurini pajutaiteilija Hilkka Välikangas-Jyrinki lainasi minulle omalta pihaltaan hevoset kesälaitumelle v. 2011, kun avasin keväällä Ruusumuorin Kesäkahvilan.
Äitienpäiväruusut kukoistivat ja muutamat ryhmäruusutkin, joilla aloittelin ruusutarhaani. Toki muutama ruusupuskakin oli jo istutettu.
Hevoset "hirnahtelivat ja säikyttelivät" kahvila-asiakkaitani ja kotiutuivat hienosti ruusutarhaani.
Hauskasti aherrellen sujuivat neljä seuraavaa vuotta. Onneksi sain olla terveenä, jotta jaksoin kaivaa ja kontata ja leikata ja rakennella.
Oppi siinä monenmoista! Eikä se kaikki ihan yksin olisi sujunutkaan. Naapurit ja ystävät auttoivat paljon.
Suurkiitokset heille!
Pajuaitaa vuonna 2015:
Sammalsohva tehty vanhasta hetekasta ja pajuista. Myöhemmin istutan siihen vaikka ruusuja, kun päällys lahoaa. Nyt siinä istahtivat usein kahvilavieraat. Alla näkymiä sammalsohvan edestä. Siihen olen rakennellut rugosaruusuryhmää.
![]()
Ja pieni vanha vilja-aittakin on kokenut aika suuren muodonmuutoksen!
Nyt kuvista puuttuvat ruusupensaat ja itse se ruusutarha! Jospa ne tulisivat enemmän rönsyävän suurina esiin jo viiden vuoden päästä! Nyt ne ovat siroteltuna vähän pitkin piha-aluetta ja vielä pieninä kokonaisuuksina ryhmiteltynäkin. Antakoon ruusut voimaa Ruusumuorille jaksaa vielä!
Olipa muuten tästä työ! Ihan mukavuuden halusta tämäkin. Muistoksi!
